Istuin ystäväni kanssa treenien jälkeen oluella ja aloimme keskustella aiheesta aikido ja itsepuolustus. Usein kuulee sanottavan seuraavaa: aikido on maailman tehokkain itsepuolustusmenetelmä, mutta sen opettelu vaatii pitkän ajan. Kaikki japanilaiset budolajit, jossa opetellaan taistelutekniikoita käyttämällä omaa kehoa, ovat kehittyneet nykyisen ju-jutsun tyyppisistä harjoitusmuodoista. Siinä opetellaan tekniikoita, jossa taistellaan, joko aseettomana tai aseiden kanssa yhtä tai useampaa hyökkääjää vastaan.
Taistelulajeissa hyökkäyksen torjumiseksi noudatetaan useimmiten seuraavaa kaavaa: 1) hyökkääjä lamautetaan vastalyönnillä, potkulla yms., 2) hyökkääjä viedään maahan ja otetaan hallintaan, joko sidonnalla, kuristuksella yms., 3) hyökkääjä lamautetaan tai tehdään muuten toimintakyvyttömäksi. Myös aikidossa pari viedään maahan ja liike päätetään sidontaan tai lukkoon – mutta ensimmäinen vaihe, vastustajan lamauttaminen on erilainen. Aikidossa hyökkääjä päästetään lähietäisyydelle tekemään aloite ilman, että hyökkäyksen tuomaa voimaa ja vauhtia pysäytetään. Tämän jälkeen hyökkääjä viedään maahan kiihtyvällä spiraalimaisella liikkeellä, jonka voima tulee omasta keskustasta, ja liike päättyy sidontaan tai lukkoon. Jotta tämä liike onnistuisi kerralla, täytyy hyökkääjän ja aikidokan (puolustautuja, joka käyttää aikidoa) välinen etäisyys, sekä maahan vievän liikkeen ajoitus olla täydellinen – toista mahdollisuutta ei ole.
Tämä harjoitusmenetelmä erottaa aikidon harjoittelun muista taistelulajeista. Sitä hetkeä, jossa hyökkääjän ja aikidokan välinen etäisyys, ajoitus ja paikka ovat tasapainossa, hidastetaan ja pidennetään eri tavalla joka päiväisessä harjoittelussa. Hyökkääjän lyönti muuttuu kontaktiksi, potku muuttuu sisääntuloksi puolustautujan alueelle. Itsepuolustuksen kannalta hyökkäyksen ratkaisevin vaihe on jo ohitettu, kun hyökkääjä ja aikidoka ensimmäisen kerran koskettavat toisiaan. Kun etäisyys, paikka ja ajoitus ovat oikein, mikä tahansa heittosuunta on mahdollinen ilman voimankäyttöä. Tämä edellyttää kuitenkin, että aikidoka on oppinut hallitsemaan omia luonnollisia reaktioita, pysäyttää ja hallita hyökkääjä voimalla, ja olemaan suuttumatta. Tämän oppiminen vaatii aikaa. Edes mestarit eivät hallitse tätä aina.
Vaikeinta aikidossa on oppia pois omista luonnollisista reaktioista. On luonnollista suuttua hyökkääjälle ja säikähtää yllättävää lyöntiä tai potkua. Takuan Soho käsittelee asiaa kirjassaan ”Unfettered mind” (suom. liikkumaton mieli). Luin kirjan kauan aikaa sitten. En ymmärtänyt oikein lukemaani, ja minulle jäi sellainen käsitys, että mestareiden ei tarvitse muuttaa mieltänsä, aikidossa tai elämässä, koska he jo osaavat kaiken tarpeellisen. Kysyin asiasta opettajaltani muutama vuosi sitten. Hän totesi asian olevan täysin päinvastoin. Liikkumaton mieli (不動心; lue fudooshin) tarkoittaa, että vaikka edessä olisi 10 pelottavaa vastustajaa, kaikki liikkeet ja liikesuunnat ovat mahdollisia. Tämä edellyttää että mieli ja sen mukana liike ei pysähdy ensimmäiseen vastustajaan vaan virtaa eteenpäin kuin puulastunen virran viemänä.
Keskusteluni ystäväni kanssa kulki samaa rataa pitkin iltaa. Hän lateli pöydän vastakkaiselta puolelta tekniikoita, joilla ju-jutsussa taltutetaan hyökkääjä. Sanoin hänelle, että hyökkäyksen sattuessa aikidoka ei ole samassa paikassa vastaanottamassa potkuja ja lyöntejä. Ystäväni ei huomannut, että en väittänyt hänelle suoraan vastaan vaan puhuin eri näkökulmasta, mutta aina samasta asiasta. Vaihtoehto olisi ollut, että olisin suoraan torjunut väitteensä, ja olisimme alkaneet kilpailemaan, siitä kumpi on oikeassa. Loppujen lopuksi keskustelu hiljeni, kun nuorempi opettaja huomautti: ”keskustelu jauhaa paikallaan”.
Aikidon filosofiaan kuuluu ottaa hyökkäys vastaan, mutta sitä ei opeteta käytettäväksi itsepuolustusmenetelmänä. Siinä harjoiteltavat hyökkäykset ovat hyvin symbolisia. Onko siis aikido maailman tehokkain itsepuolustuslaji? On, jos on omaksunut liikkumaton mieli olotilan. Rajattomat mahdollisuudet tekevät siitä arvaamattoman hyökkääjän kannalta. Sama asia tekee aikidon opiskelusta koko elämän kestävän asian. Ainoat rajat muodostuvat harjoittelijan omassa päässä. Sanonta ”Chance favours unprepared mind” on siis mitä suurimmassa määrin totta.
4.6.2015
Tom Granström