Aikido (合気道), Aiki (合気) ja Kimusubi (気結び)

Osallistuin tammikuun alussa WP_20151208_002aikidoleirille, jossa pääopettaja puhui aiki -periaatteesta. Tämä opettaja piti samanlaisen 1,5 tunnin harjoituksen viitenä peräkkäisinä päivinä. Jokaisena päivänä toistuivat sama aihe, samat puheet ja samat harjoitteet. Toisena päivänä olin valmis lopettamaan harjoittelun, koska olin jo kuullut saman asian. Neljäntenä päivänä rupesin oikeasti kuuntelemaan opettajan sanomaa. Viidentenä ja viimeisenä päivänä ymmärsin sisällön ja myös sen, miksi hän opetti niin kuin opetti.

Leiri oli rakennettu siten, että apuopettajat opettivat tekniikkaa, kun taas pääopettaja puhui vain aiki – periaatteesta. Hänen harjoitteensa olivat lyhyitä; vain yksi nopea liike. Opettaja perusteli harjoitteita siten, että niitä ei voi harjoitella tekniikkana vaan suoritukseen pitää käyttää kaikki se kokemus, minkä on siihen asti omaksunut. Miyamoto Musashi viittaa samaan asiaan ”五輪書 Go Rin no Sho” kirjassaan kappaleessa vesi (水).  Musashi kuvaa yhden ajoituksen miekanlyöntiä, joka tapahtuu ilman omaa liikkumista ja tietoisuutta, siinä hetkessä, kun vastustaja ei vielä tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi.

Leirillä, jokaisen tällaisen harjoitteen jälkeen seurasi sama puhe. Siinä korostettiin, että jokainen harjoittelija on oma opettajansa, jokaisella harjoittelijalla on vastuu olla esikuva omille oppilailleen ja harjoituspareilleen. Harjoituksissa pitää aina olla tietoinen ja hereillä ja tehdä parhaansa sekä ukena, että nagena.

Viesti jatkui seuraavasti: Harjoituksissa ei tule koskaan hyväksyä velttoa tai laiskaa suoritusta. Aikaa ei pidä hukata sellaisiin harjoituspareihin, jotka eivät edistä omaa oppimista. Harjoitusvuosien määrä ei korvaa omia oivalluksia, eikä tee mestaria. Opettaja vertasi harjoituksia tilanteeseen, jossa vihollinen hyökkää ja ampuu kohti. Silloin vuosien aikana opituista teknisistä ratkaisumalleista ei ole hyötyä, vaan uhkaavan tilanteen väistämiseksi täytyy elää hetkessä ja reagoida vaistomaisesti ilman opittua kaavaa. Musashi viittaa samaan asiaan kirjansa kappaleessa maa (地). Siinä kuvataan Niten Ichi Ryũ (二天一流) kahden miekan koulukunnan strategiaa. Hän neuvoo olemaan suosimatta mitään aselajia muiden kustannuksella, koska ainoastaan yhden taistelumuodon opiskeleminen on yhtä suuri puute kuin ei minkään osaaminen kunnolla.

Wikipediassa aiki kuvataan ”äärimmäiseksi taistelutaidoksi”, jossa ilman fyysistä voimaa vastustajaa ohjataan haluttuun suuntaan, pidetään epätasapainossa mukautumalla ja keskittymällä sisäisen ki-voiman käyttöön. Kysyessäni aikista opettajaltani helmikuun leirillä Suomessa, hän kertoi O-sensein sanoneen, että se on korkeimmalla mahdollisella tasolla tapahtuva ihmisten välinen kontakti. Opettajan mukaan aiki ja kimusubi tarkoittavat samaa asiaa.

Itse olen pohtinut asiaa eteenpäin siten, että aiki ei ole sidottu tatamiin, dojoon tai edes aikidoon. Aiki voi tarkoittaa yhteyttä esim. koko luomakuntaan ja kaikkeen mikä siihen liittyy ja sen voi tuntea ajasta, paikasta tai fyysisestä etäisyydestä riippumatta. Tällöin aiki laajenee käsittämään kunkin henkilön tavan olla tässä maailmassa ja hetkessä – tavan, jolla asiat, ihmiset ja muut tuntevat asiat ja ilmiöt kohtaavat. Tässä mielessä aikidon voi aikin harjoittelun kautta ajatella olevan tietoisen läsnäolon harjoittelua kaikissa tilanteissa, joita elämässään kohtaa.

Aikia voi harjoitella unohtamalla täysin etukäteen suunniteltujen liikkeiden ja tekniikoiden suorittamisen ja sen, että liikkeen pitäisi päättyä heittoon. Tärkein asia aikin harjoittelussa on ajoitus eli olla käyttämättä voimaa parin horjuttamiseen. Liikkeen suunnan täytyy olla sellainen, johon pari voi luonnostaan liikkua. Liikkeelle on myös ominaista, että se tapahtuu hetkessä, joka voi olla nopea tai hidas, mutta ei koskaan tietoinen. Jos tuntee, että liike pysähtyy ja alkaa käyttämään voimaa parin hallintaan, niin liike muuttuu kata-harjoitteluksi. Tämän voi korjata muuttamalla liikkeen suuntaa.

Aikia voi (ja on tarpeen) harjoitella kaikkien harjoitusparien kanssa. Helpointa se on niiden harjoitusparien kanssa, jotka tuntevat toisensa hyvin monien vuosien ajalta. Jotta harjoittelusta olisi suurin hyöty molempien kannalta, molempien täytyy olla äärimmäisen rehellisiä toisilleen. Harjoittelusta voi helposti tulla ennalta määrättyä. Tällainen harjoitustapa voi olla hauskaa, mutta se ei vie aikin opiskelua eteenpäin. Hyvä harjoituspari ei vastaanota ukemia, mikäli hän ei tunne liikkeessä oikeaa ajoitusta, voimankäyttöä ja suuntaa. Lisäksi horjutuksen täytyy oikeasti toimia. Tätä voi kokeilla pyytämällä harjoitusparia liikkumaan normaalisti horjutuksissa ja reagoimaan kaikkeen huomaamaansa työntämiseen ja vetämiseen. Aikidossa jäädään helposti odottamaan toisen vastaliikettä, mutta esim. judossa käytetään heti hyväksi harjoitusparin pienetkin virheelliset avaukset, tasapainon menetykset, yhtäkkiset pysäytykset tai voimankäyttö liikkeessä.

Aikidoa voi harjoitella useita vuosia ilman aikia, kunnes yhtäkkiä huomaa, ettei vuosikausiin ole tapahtunut mitään kehitystä. Silloin kun harjoittelee parin kanssa ja liikkeen tehtyään huomaa, ettei tuntenut käyttäneensä heitossa mitään voimaa ja oma mieli on muuttumaton, mutta pari on menettänyt tasapainonsa ja kenties vastaanottanut ukemin niin tietää kokeneensa aiki-periaatteen mukaisen kontaktin.

Kristiina Manderbacka on kommentoinut tekstiä ennen julkaisua

https://en.wikipedia.org/wiki/Book_of_five_rings

Harris, Victor: A Book of Five Rings by Miyamoto Musashi, Flamingo 1974

 

11.3.2018

Tom Granström