Aikido ja tuuli

WP_20151208_002Osallistuin Endo Sensein ohjaamalle Kimusubikai -leirille Kölnissä 2016. Eräässä vaiheessa opettaja kiersi salin nurkkaan, jossa harjoittelin ja osoitti, että voin ottaa katatori –otteen. Samalla hetkellä, kun sain puvusta otteen, horjahdin liikkeestä eteenpäin, ja siitä suoraan opettajan selän yli tatamiin. Muistan miettineeni heti tatamissa maatessani, että tässä liikkeessä horjutuksen suunta vaihtui ainakin 180° astetta. Silti en tuntenut minkäänlaista nykäisyä mihinkään suuntaan. Olen jälkeenpäin yrittänyt määritellä liikkeen tuomaa tunnetta sanoiksi ja päätynyt siihen, että kokemus oli kuin tuuli olisi heittänyt minut tatamiin. Tämä liike jäi mieleeni ja olen myöhemmin ajatellut sitä paljon. Päädyin siihen, että minun pitää suunnata harjoitteluani tähän suuntaan. Nimesin tällaisen harjoittelun seurani nimen mukaisesti tuuliaikidoksi (https://www.aikidoryushinkan.fi/blogi/aikidoseura-ryushinkan-ry/).

Tuulella on monta erilaista merkitystä. Suomen kielessä kaverilta voidaan kysyä, ”millä tuulella olet?” tai ”mistä nyt tuulee?”. Useissa vanhoissa lähteissä mainitaan suomalaisten hallitsevan erityisesti tuulta ja myrskyä. Tuulta nostettiin yleisimmin viheltämällä, huhuilemalla tai loitsuilla. Saapuva tuuli voitiin mieltää Ilmarisen linnuksi tai juoksevaksi mustaksi koiraksi. Olen aina ihmetellyt, mistä kotkat tulevat Tolkienin Taru Sormusten Herrasta trilogiassa. Gandalf kutsuu niitä viheltämällä. Ensin siitä syntyy perhonen, joka muuttuu kotkaksi tai kutsuu kotkat paikalle. Tolkien sai paljon vaikutteita trilogiaansa Kalevalasta.

Miyamoto Musashi (宮本 武蔵 1584 – 1645) käsittelee tuulta kirjassaan, Go Rin no Sho (五輪の書). Siinä hän vertaa oman koulukuntansa tyyliä muiden koulujen opetuksiin ja liittää käsitteen tuuli strategiaan eli erilaisten koulukuntien taistelutekniikoihin. Hän painottaa sitä, että oman strategian ymmärtämisessä on tärkeätä tuntea myös muiden strategiat. Musashi soveltaa kirjassaan japanilaisen buddhismin viiden elementin filosofiaa. Ne ovat maa, vesi, tuli, tuuli, ja tyhjyys (godai 五大). Tuuli (kaze 風) edustaa kaikkea kasvavaa, laajentumista ja liikkeen tuomaa nautintoa. Tuulta voidaan ajatella pelkästään tuulena, mutta sitä on vaikea käsittää, koska sitä ei aistia silmillä. Sen vuoksi parhaiten tuulta edustaa käsitteet energia, kehon ja mielen voima ja hengitys. Henkisesti ja emotionaalisesti tuulta edustaa avoin ja huoleton mieli, joka voidaan myös liittää käsitteisiin hienovarainen, epämääräinen, epäselvä, hyväntahtoinen, myötätuntoinen ja viisaus.

Buddhalaisten tekstien mukaan kahdeksan maailmallista tuulta ovat nautinto ja tuska, (ihmisten meille osoittama) ihailu ja halveksunta, maine ja sen menetys sekä saavutukset ja menetykset. Nämä ovat vastinpareja – ensiksi mainittuja me tavoittelemme ja toisia me pyrimme karttamaan. Tunnemme itsemme tärkeiksi, kun saamme mainetta, ja teoistamme saatu nautinto voi alkaa tuntua tärkeämmältä kuin vastuullinen toiminta. Muiden ihailun tavoittelu voi alkaa ohjata toimintaamme ja alamme tuntea kasvavaa pelkoa saavutustemme menetyksestä. Toisten tuulten puhaltaessa me voimme käpertyä kokemaamme tuskaan, omanarvontuntomme voi kärsiä muiden reaktioista, voimme tuntea huolta siitä, mitä ihmiset meistä ajattelevat ja kokemamme menetykset voivat tuottaa kohtuuttoman syvää surua.

Nämä tuulet kuitenkin puhaltavat ylitsemme miten haluavat, emmekä voi hallita niitä tai niiden puhaltamisen ehtoja. Me voimme hallita sitä, miten toimimme ja mitkä ovat toimintamme motiivit ja tavoitteet ja sitä, millaisen prosessin kautta pyrimme välittämään niitä muille, mutta emme sitä miten muut ne tulkitsevat. Buddhalaiset tekstit kehottavat muistamaan, että maailmalliset tuulet eivät ole pysyviä ja olemaan antamatta niiden horjuttaa mieltämme suuntaan tai toiseen vaan säilyttämään tyynen mielen näistä maailmallisista tuulista riippumatta.

Palataan takaisin tuuliaikidoon. Se ei ole erillinen aikidotyyli vaan harjoite, jossa keskitytään erääseen aikidolle olennaisen hetkeen ja egon hiljentämiseen. Jos ajatellaan tuulen liikettä puiden lehvistössä, tuuli ei päätä tuulla – se tuulee olosuhteiden mukaan. Se ei katko oksia etukäteen päättäen, koska sillä ei ole itsenäistä minuutta, joka pohtisi miten voimakkaasti, mihin suutaan tai milloin tuulla. Tuuliaikidolle tyypillisiä asioita ovat liikkeen suorittaminen alusta loppuun asti yhdellä pelkistetyllä liikkeellä, kaiken tiedostetun tekemisen ja mielenliikkeiden välttäminen. Näihin kuuluu myös halu heittää tai parin fyysinen hallitseminen. Parin ei pitäisi tuntea vetoa, nykäisyä, pysähtelyä tai repimistä vaan tuulen kaltainen voima. Tekijän pitäisi tuntea liikkeen helppous ja liikkumaton mieli.

2.8.2017

Tom Granström

Tekijä on saanut ideoita ja kommentteja Kristiina Manderbackalta

Kuva Miina Vuorinen, 2005

 

Lähteet:

http://www.taivaannaula.org/2014/01/31/tuuli-kansanperinteessa/

https://books.google.fi/books?id=rLq0icrylRAC&pg=PA284&lpg=PA284&dq=wind+in+buddhism&source=bl&ots=cl0K9Rv2kG&sig=cJNqg-pSUWBDe5nl_fTNMPye0hw&hl=fi&sa=X&ved=0ahUKEwjblfqPjavTAhUDdCwKHcJhAgU4ChDoAQhkMAg#v=onepage&q=wind%20in%20buddhism&f=false

https://minnetonkameditation.wordpress.com/2009/04/17/eight-worldly-winds/

https://en.wikipedia.org/wiki/Lung_(Tibetan_Buddhism)

http://www.tibetanmedicine-edu.org/index.php/n-articles/vajra-body

https://khalilbodhi.wordpress.com/2010/02/28/the-eight-worldly-winds/

https://en.wikipedia.org/wiki/Five_elements_(Japanese_philosophy)