Harjoittelun edistyessä ukelle muodostuu muita rooleja. Monet niistä ovat itse opittuja, oman persoonallisuuden mukaisia liikesarjoja tai mielentiloja. Ne riippuvat hyvin paljon siitä, mikä on oma harjoitteluasenne juuri sillä hetkellä ja mikä on harjoitusparien välinen suhde. Uke saattaa olla liian painava tai kevyt, jolloin on vaikea saada kontaktia ja suorittaa liikesarja yhdessä. Uke tekee omaa tekniikkaansa välittämättä nagen osuudesta. Joskus uke saattaa jäädä paikalleen horjutuksen jälkeen. Tässä tilanteessa löytää itsensä helposti suoristamassa ukea ennen seuraavaa liikettä esimerkiksi iriminagessa eli itse ottaa sekä uken että nagen roolin tekniikassa.
Olen harjoitellut parien kanssa, jotka ovat käyttäneet käyttäneet atemia huomauttamaan tekniikassa olevasta suojaamattomasta kohdasta tai pysähtymällä tiettyyn asentoon kesken liikesarjan (eivätkä suostu jatkamaan eteenpäin ennen kuin vaikkapa voimankäyttö loppuu tai liike jatkuu täysin heidän haluamaansa suuntaan). Toiset eivät suostu liikkumaan ollenkaan tai päästävät otteen irti juuri ennen liikkeen loppuheittoa.
Uken roolin opetteluun ei ole samanlaisia yhdessä sovittuja harjoitteita kuin nagen. Kuitenkin aikidossa harjoitellaan nagen ja uken roolia ajallisesti yhtä paljon. Doshun ajatus aikidon harjoittelun tarkoituksesta (yllä) kuvastaa tätä asiaa hyvin.
Se on perinteisiin japanilaisiin kamppailutaitoihin liittyvä oppimismalli, joka kuvaa jonkin asian tai asiakokonaisuuden oppimiskaarta. Sitä sovelletaan myös muilla elämän osa-alueilla. Kolme Shu-Ha-Ri käsitteen muodostavaa merkkiä ovat:
Shu-Ha-Ri kulku voidaan käsittää niin kehämäisenä kuin spiraalimaisena jatkumona. Aikidossa sekä nagelle, että ukelle voidaan erottaa omat Shu-Ha-Ri tavoitteet. Uken tavoitteet voidaan nähdä seuraavasti:
Shu -taso
Shu tasolla uke pyrkii ennakoimaan tulevaa tekniikkaa mahdollisimman paljon ja yrittää auttaa tekniikan onnistumista tekemällä ukemin usein itse ilman nagelta tulevaa kontaktia tai ohjausta. Uke myös antaa oman tasapainonsa nagelle ilman ajoitusta eikä yritä ottaa sitä takaisin. Tai sitten odottaa passiivisena, että tasapaino otetaan pois. Tällä tavalla harjoiteltaessa saattaa tuntua siltä, että ei ehdi tekemään mitään, ennen kuin uke on jo lähtenyt omaan ukemiin.
Toisaalta, uke saattaa myös jäädä pitkäksi aikaa omiin asentoihinsa ja tekniikan jatkaminen vaatisi, että nage sekä ottaa, että antaa tasapainon ukelle ja sitten liikuttaa ukea, että ukemi on mahdollinen. Tällainen harjoittelu on hyödyllistä oman aikidoharjoittelun alussa, että molemmat oppivat liikkeen merkityksen, tasapainon vaihtelut parien välillä ja etäisyyden ja ajoituksen merkityksen.
Tästä pitäisi kuitenkin päästä eteenpäin muutaman vuoden kuluessa. Pidemmällä tähtäimellä tällaisen harjoittelun jatkaminen ei kehitä kummankaan aikidoa, koska ukella ei ole omaa aktiivista roolia tai tasapainoa hallittuun liikkeen jatkamiseen.
Ha -taso
Ha tasolla uke antaa ottaa oman tasapainonsa tietyllä ajoituksella. Nagen täytyy olla riittävän taitava havaitakseen oikean hetken ja käyttää se hetki oikein. Uke voi venyttää sitä hetkeä, ja tällä tavalla auttaa nagea tunnistamaan tuon hetken joustamalla omasta tasapainostaan esimerkiksi eteenpäin ilman, että ottaa uutta askelta. Askeleen ottaminen viestii nagelle tarpeesta uuden tasapainotilanteen luomisesta esimerkiksi liikuttamalla ukea. Tämä on ehdottomasti yleisin tapa harjoitella pitkälle edistyneiden parissa.
Se on myös hyvin miellyttävä tapa harjoitella aikidoa ja toteuttaa hyvin blogin alussa olevaa lainausta Doshulta. Toisaalta voi käydä niin, että jos tuntee harjoitusparinsa vuosikymmenien takaa, on olemassa riski, että harjoittelu voi kangistua kaavoihinsa. Tällöin molemmat pitäytyvät omissa rooleissaan eikä edistymistä tapahdu. Tällaiseen harjoittelutapaan saattaa kiinnittyä pitkäksikin aikaa, koska se näyttää ulospäin dynaamiselta ja tehokkaalta. Harjoittelussa kiinnitetään huomiota yhä pienempiin asioihin, joilla oikeasti on hyvin vähän tekemistä uuden oppimisen kanssa.
Ri – taso
Ri tasolla uke suojelee omaa keskustaansa horjutukselta. Kun ukea horjutetaan hän yrittää korjata oman tasapainonsa reagoimalla tilanteeseen luonnollisella liikkeellä ja pyrkii tilaisuuden tullen ottamaan nagen tasapainon. Jos uke pystyy ottamaan oman tasapainonsa takaisin, nagen tehtävänä on liikuttaa ukea niin pitkään, että hän pystyy yrittämään uudelleen horjutusta. Tällaisessa harjoittelussa ei ole kysymys taistelusta, vastakkainasettelusta tai oman tahdon toteuttamisesta.Molempien osapuolten liikkeiden tulisi olla luonnollisia, pehmeitä ja mahdollisimman rentoja. Samanaikaisesti niissä pitäisi näkyä horjutuksen ja tasapainon välinen yhteys sekä liikkeen lopetus. Liike loppuu ulkoapäin katsottuna heittoon. Tässä hetkessä nagen pitäisi tuntea liikkeen muodostama tyhjä tila, johon uken liike viedään ja josta se voidaan suunnata poispäin nagen keskustasta.
Olen välillä kokeillut harjoitusparieni sitä, että otan oman tasapainoni takaisin – jos se minulle luonnostaan annetaan. Reaktiot ovat olleet erilaisia. Jotkut arvostavat sitä, että uke ei ole pelkästään passiivinen paino, mutta toiset näyttävät hieman kärsimättömiltä.
Tällaiseen harjoitteluun tarvitaan yhteisiä harjoitteita, ja tietenkin selitys siitä, mitä harjoittelutavalla tavoitellaan. Sitä on mielenkiintoista kokeilla esimerkiksi judokoiden tai jiujitsu-harjoittelijoiden kanssa, jotka eivät anna omaa tasapainoaan pois vaan se pitää itse ottaa. Heidän kanssaan harjoitellessa on tietenkin sellainen vaara, että harjoittelu ei ole enää ole aikidoa, vaan tilanne muuttuu kamppailuksi.
Jos tämän pitää mielessä aikidon harjoittelu muuttuu edelleen miellyttävämmäksi, ja vaativammaksi. Silloin ei tarvita lisää voimankäyttöä vaan keskittymistä ja tyhjää mieltä, herkkyyttä ja rentoutta sekä kykyä lukea intuitiivisesti senhetkistä tilannetta.
Viitteet: