Yama arashi (山嵐) ja heittämisen taito

Tämä kirjoitus on tutkimusmatka vanhaan judotekniikkaan nimeltään yama arashi (山嵐), joka kirjaimellisesti tarkoittaa ”vuorten tuuli”. Tehdessäni tätä kirjoitusta huomasin, että ko. tekniikasta on niin paljon ristiriitaista tietoa saatavilla, että siitä ei ole mahdollista sanoa yhtä varmaa totuutta. Osassa lähteitä sanotaan, että heitto on kadonnut historian hämäriin. Tämä on siis minun näkemys asiasta, jonka olen kerännyt eri lähteistä, ja suodattanut pois ristiriitaisuuksia. Lopuksi esitän vlogissani muutamia yama arashi tulkintoja Tapio Mannisen 2. dan kanssa.

Eli, aloitetaan alusta. Judon perustaja, Kano Jigoro (嘉納 治五郎, 1860 – 1938) oli opiskellut eri jujutsu-tyylisuuntia esim. Tenshin Shin’ Yō-Ryu, Kitō-Ryu ja Sekiguchi-Ryu ja oli itsekin taitava jujutsuka. Kano yhdisti erilaisista jujutsukouluista harjoitusmenetelmiä, joihin kuuluivat esim. heitot, kuristukset, kata –muodot ja vapaa harjoittelu eli randori. Näistä harjoitusmuodoista muodostui vähitellen laji, joka nykyisin tunnetaan judona (柔道). Kano oli ammatiltaan yliopisto-opettaja ja professori, joka painotti uuden lajinsa kasvatuksellista puolta. Hän kehitti myös oppimisen seurantaan tarkoitettuja välineitä, kuten dan-asteet, vyökoejärjestelmän ja harjoitusmenetelmiä.
Vuonna 1882 Kano perusti Tokioon judolle oman harjoittelupaikan, joka sai nimekseen Kōdōkan (講道館). Se tarkoittaa kirjaimellisesti ”luento-tie-paikka” eli siellä opiskeltiin dō:n harjoittelua. Säännöllisissä harjoituksissa lähialueiden jujutsukoulujen oppilaiden kanssa siellä hiotui ja kehittyi judon perusteet.
Perustamisvuonna vuonna Kōdōkaniin ilmoittautui harjoittelemaan Tokioon muuttanut oppilas nimeltään Saigō Shirō ( 西郷四郎, 1866 -1922), joka oli samurai Shida Sadajiron kolmas poika. Kaksi vuotta Kodokanin perustamisen jälkeen, vuonna 1884 hänet otti hoiviinsa aikijutsumestari Saigō Tanomo (西郷 頼母, 1830 – 1903), joka myöhempinä elinvuosinaan tuli tunnetuksi Takeda Sokakun ( 武田 惣角, 1859 – 1943) opettajana. Takeda oli Daitō-ry aikijujutsukoulun perustaja ja tietenkin, aikidon perustajan Ueshiba Morihein (植芝 盛平, 1883 – 1969) yksi opettajista.

Yama arashi kuului alunperin Sekiguchi-ryu (関口流) koulukuntaan, josta käytettiin nimeä yama otoshi. Koulukunta perustettiin n. 1640-luvulla, ja se keskittyi kenjutsun, iaijutsun, jujutsun ja kyusho-jitsun opiskeluun. Missä Saigō alunperin tutustui yama arashiin tai sen sovellutuksiin on hieman epäselvää. Paras arvaus on, että oppi on tullut Tanomon kautta. Joka tapauksessa Saigō tutki ja kehitti yama arashia ja sovelsi oppimaansa Kanon judoon.

Teknisesti yama arashi on kuvattu Tsuneo Tomitan kirjassa ”Sugata Sanshirō” , joka julkaistiin 1950-luvulla. Kirjoittaja kuvaa yama arashi tekniikkaa isänsä (Tomita Tsujenirō, 富田 常次郎, 1865 –1937) julkaisemien artikkeleiden pohjalta. Yama arashissa ei käytetä voimaa vaan siinä tarvitaan ”elä tai kuole” asennetta, jossa yksi ainoa liike ratkaisee lopputuloksen. Tämä johtuu siitä, että jos liike epäonnistuu, yliote siirtyy parille. Siinä mielessä voitaisiin puhua uhrautumisheitosta, mutta sitä ei luokitella judotekniikoissa uhrautumisheitoksi. Liikkeen kulku on seuraava: tekijä (tori) ottaa parista (uke) kaulusotteen oikealla kädellä (Saigo oli vasenkätinen), ja hihasta vasemmalla kädellä, ja horjuttaa ukea taaksepäin. Uke vastaa horjutukseen työntämällä toria eteenpäin. Kun uke astuu eteenpäin, tori nostaa uken hartioilla/lantiolla ylöspäin ja pyyhkäisee vasemman jalan alta pois. Yama arashin voidaan katsoa olevan yhdistelmä haraigoshi (払腰), seoinage (背負い投げ) tai sode-tsuri-gome-goshi (袖釣込腰) -heitoista. Edelleen judokisoissa näkee usein, kun kilpailijat hakevat otetta toistensa kauluksesta, ja pyrkivät pääsemään parinsa tasapainopisteen alapuolelle suorittaakseen lonkkaheiton.

Vuonna 1885 toukokuun 5. päivänä Marunouchin poliisiakatemiassa Tokiossa Kodokan judokoulun oppilas Saigō otteli Terushima Taroa vastaan, joka oli Yōshinryu koulun professori ja Hikokurō Totsukan läheisin oppilas. Tähän aikaan Terushima oli tunnettu jujutsuka ja ottelija, kun taas Kodokan oli tuntematon, eikä judoa tunnettu omana lajinaan jujutsumaailmassa. Poliisiasemalla pidettiin kilpailu jujutsukoulujen ja Kodokanin oppilaiden välillä. Tomita kuvailee kirjassaan (Yama arashi and Saigō, Kodokan Bunka Kaikan, 1931) Saigon otteluita seuraavasti:
Saigō käytti hidari hanmia, koska hän oli vasenkätinen. Terushima oli kooltaan paljon suurempi kuin Saigō (153 cm, 53 kg). Aluksi, Terushima yritti heiluttaa käsiään eri kulmissa, ja napata Saigon mukaansa kertaheitolla, mutta Saigō ei antanut ottaa otetta itsestään. Terushima yritti ottaa otetta Saigon vasemmasta hihasta astumalla askeleen eteenpäin täydellä vauhdilla. Saigō kääntyi oikealle, ja veti Terushiman vasemmasta hihasta voimakkaasti, ja otti vasemmalla kädellä otteen syvältä Terushiman vasemmasta kauluksesta (peukalo kauluksen alla). Tämä oli Saigon suosituin ja tärkein tarttumisote vastustajasta. Vetämällä Terushiman vasemmasta hihasta Saigō yritti pyörittää Terushimaa ympäri tatamia. Terushima vastasi menemällä Saigon taakse ja yritti heittää vastustajansa uranagella (裏投) ja o-goshilla (大腰). Kumpikaan heitoista ei onnistunut vaan Saigō säilytti tasapainonsa nostaen oikean kätensä korkealle ilmaan, ja pitäen samalla vasemman käden otteensa Terushiman kauluksessa. Kun Terushima astui eteenpäin, Saigō kääntyi ja sijoittui lonkkaheittoa varten tasapainopisteen alapuolelle, ja pyyhkäisi samalla jalallaan vastustajansa jalkaa. Ajoitus ja pyyhkäisy olivat niin täsmällisiä ja voimakkaita, että Terushima lensi Saigon pään ylitse tatamiin. Paikalla olijoiden kuvauksen mukaan Terushima jäi makaamaan tatamille ja sai heiton voimasta aivotärähdyksen. Tällä tavalla yama arashi oli syntynyt ja Saigō Shirō lunasti paikkansa Kodokan instituutin kuuluisimpien oppilaiden joukossa. Vuonna 1890 Saigō jätti Kodokanin ja keskittyi enemmän kyūdōn (弓道) tutkimiseen, kirjoitti lehtiartikkeleita judosta, uimisesta ja kyodosta. Hän kuoli 57 vuotiaana Onomichin kaupungissa Hiroshimassa vuonna 1922. Kun Kano kuuli kuolemasta hän myönsi Saigolle 6. danin seuraavin muistosanoin: ”None of the many I’ve taught could match him in the waza he excelled at”.

Tomita pohtii kirjassaan, mikä tässä nimenomaisessa tekniikassa viehätti Saigoa niin, että hän kehitti siitä itselleen oman lempitekniikkansa eli tokui wazan (得意技). Saigolla oli kaksi fysiologista erityispiirrettä, koko ja varpaat. Ensinnäkin hän oli pienikokoinen eli lonkkaheittojen suorittaminen pidemmille vastustajille oli helpompaa kuin toisinpäin. Toiseksi, hänen varpaansa, joko synnynnäisesti tai tarkoituksellisesti osoittivat otteluissa aina alaspäin. Tällä tavalla vastustajan jalan nappaaminen pyyhkäisevään liikkeeseen oli helpompaa kuin jos jalka lipsahtaisi ohi vastustajan nilkan. Vuonna 1886 Saigolla oli jo 4. dan judossa, ja hän oli opiskellut Kanon johdolla neljä vuotta. Paikalla olijat sanovat, että Saigon käyttämät tekniikat eivät olleet Kanon opettamia vaan aikijutsua. Tämä saattaa pitää paikkansa, koska neljä vuotta ei riitä oppimaan uusia tekniikoita sillä syvyydellä, että ne voitaisiin suorittaa tiedostamattomalla tasolla kilpailutilanteessa.

Muistan itse vielä judoharjoituksissa sen tunteen, kun pari lähti tekemään sode-tsuri-gomi-goshia. Siinä vaiheessa kun kääntyminen on tapahtunut, ja pari pääsee nostamaan keskustaa lonkalla, mitään ei voi tehdä vaan koko vartalon kääntövoima tulee heittoon mukaan. Tatamiin mätkähtää juuri sillä voimalla, kun pari heittää, koska parilla on ote sinun toisesta kädestä, joten kättä ei voi lyödä tatamiin ukemissa vaan vauhti pysähtyy vasta lopussa. Toisaalta, jos ajoitus ja etäisyys eivät ole oikeat, liike on helppo estää laskemalla painopistettä ja heittämällä pari uranagella, kuten Terushima yritti.

Aikidon ainoa lonkkaheitto, koshinage (腰投) on erilainen kuin judossa. Lonkka viedään paljon pidemmälle, joka tekee heiton ajoituksesta ja etäisyyden säädöstä vaikeamman kuin judon lonkkaheitoissa. Olen aina ihmetellyt, miksi se on erilainen? Tähän mennessä olen päätynyt seuraavaan – aikidon koshinagea ei kannata yrittää judokilpailuissa.

6.12.2015

Tom Granström

Lähteet:

http://www.judo-ch.jp/english/legend/saigou/
http://kodokanjudoinstitute.org/en/waza/digest/15/
www.wikipedia.com (Hakusanat; henkilöiden nimet, yama arashi)

 

Alla vlogi erilaisista liikkeistä, joissa joissain käytetään jalkapyyhkäisyä. Ukena Tapio Manninen.